Otsikon kysymys on hyvä, mutta ainakaan minä en pysty antamaan siihen yksiselitteistä vastausta. Kuntatalouden haasteista on aina puhuttu jollakin tasolla. Aikaisemmin oli kuitenkin niin, että Suomessa oli kohtuullinen joukko menestyviä kuntia kasvukeskuksissa ja isompi joukko taantuvia taloushaasteiden parissa painivia kuntia ruuhka-Suomen ulkopuolella. Tilanne on muuttunut tämän osalta lyhyen ajan sisällä. Ei ole kulunut vielä montaa vuotta siitä, kun kotikuntani Nurmijärvi teki ylijäämäistä tulosta. Nyt tilanne on toinen, jopa rikkaana tunnettu Espoo painii isojen haasteiden parissa talouden kanssa. Hyvästä taloudellisesta tilanteesta taitaa nauttia vain Helsinki ja Kauniainen.

Mikä on muuttunut tässä välissä? Muutoksia on tapahtunut paljon, niitä on tapahtunut pitkän aikavälin kuluessa, emme vain ole niitä aikaisemmin huomanneet. Osa totuus onkin se, että ongelmiin herättiin myöhässä. Suuresti arvostetun jälkiviisauden avulla asiaa tarkastellessa, kehityskulku on ollut nähtävillä jo aikaisemmin.

”jälkiviisauden avulla asiaa tarkastellessa, kehityskulku on ollut nähtävillä jo aikaisemmin”

Yksi taloushaasteita selittävä tekijä on jatkuva muuttoliike, joka haastaa kuntataloutta molemmissa päissä, sekä luovuttavassa, että vastaanottavassa kunnassa. Luovuttavissa kunnissa, eli niissä joissa muuttotappio on tilastovakio, taloutta rapauttaa jatkuva veropohjan supistuminen. Palveluverkot eivät pysy ajantasalla, koulut, päiväkodit, neuvolat ja muut rakennukset jäävät tyhjilleen, kun ne sijaitsevat väärässä paikassa. Tuota edeltää vaihe, jossa palveluverkon käyttö on tehotonta, kun ollaan niillä kipurajoilla, joissa lakkauttamiset eivät ole vielä perusteltavissa, mutta kustannukset yksikköä kohden nousevat väen vähentyessä vuosi vuodelta korkeammaksi. Jäljelle jäävillä kuljetusmatkat pitkittyvät ja kustannukset kuljetuksista muodostavat vuosi vuodelta suuremman osuuden budjetista. Samaan ongelmien sarjaan kuuluu myös sekin, että nämä kunnat maksavat lasten ja nuorten koulutuksen, mutta eivät saa koskaan heidän verotulojaan. Itsekin olen elävä esimerkki tästä. Kotikaupunkini Tornio on maksanut peruskoulun ja lukion kustannukset osaltani, mutta verot olen maksanut pääosin Nurmijärvelle.

”koulut ja päiväkodit jäävät tyhjilleen, kun ne sijaitsevat väärässä paikassa.”

Vastaanottavissa kunnissa nautittiin pitkään hyvien veronmaksajien saamisesta ilman kustannuksia. Toki jouduttiin rakentamaan kouluja ja päiväkoteja tuleville polville, mutta sukupolvi toisensa perään saatiin valmiiksi pohjoisessa ja idässä koulutettuja nuoria, jotka valmistuttuaan tulivat tänne työnhakuun. Kasvu täällä on ollut voimakasta. Esimerkiksi Espoossa oli 50 vuotta sitten noin 90 000 asukasta, nyt asukkaita on kolminkertainen määrä eli 287 000 asukasta. Siinä tullaan kuitenkin yhteen ongelmakohtaan, joka on nähty vasta jälkiviisauden kautta. Nopea väestönkasvu on johtanut tarpeeseen rakentaa palveluita varten kiinteistöjä. Joka vuosi on rakennettu iso joukko uusia kouluja ja päiväkoteja. Nopean kasvun vuoksi niitä on tehty massiiviset määrät vuosittain. Suurimpien kasvun vuosien rakennuksista merkittävä osa alkaa nyt olla peruskorjausiässä. Nyt olemme tilanteessa, jossa uusia rakennuksia pitää rakentaa kasvavaa väestöä varten ja samanaikaisesti emme pysy mukana peruskorjaustahdissa, vaan korjausvelka kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi. Tilanne ei ole helpottamaan päin, väenstönkasvu jatkuu, jopa aikaisempaa voimakkaampana.

Toinen merkittävä ongelma-alue on selvästi sukua edellisen kappaleen aiheelle ja koskee lähes kaikkia kuntia Suomessa. Rakennukset eivät ole vain peruskorjauksen tarpeessa, osa on toivottomia tapauksia, eli ne ovat purkukuntoisia. Osassa kiinteistöjä havaitaan niin pahoja sisäilmaongelmia, että korjaaminen ei ole enää kannattavaa. Osaan voidaan ostaa lisää vuosia tekemällä erilaisia sisäilmasaneerauksia. Nämäkin vaikuttavat merkittävästi kuntataloutta heikentävästi. Syitä sisäilmaongelmille on paljon, niistä olen joskus aikaisemmin kirjoittanut oman blogin, niin en ala sitä aihetta tässä enempää käsittelemään.

Muuttoliike ei vaikuta vain palveluverkkoon, vaan tulijoille tarvitaan erilaisia tontteja, joiden kaavoittaminen ja rakennuskuntoon saattaminen kysyvät kunnilta resursseja. Samaan aikaan pitää myös tiestöä ja muuta liikenneinfraa parantaa, jotta työmatkaliikenne ei menisi täysin toivottomaksi.

Yksi merkittävä talouteen vaikuttava tekijä on väestörakenteen radikaali muutos. Meillä yhä pienempi joukko hoitaa verojen maksun ja vuosi vuodelta isompi joukko on poissa työmarkkinoilta. Huoltosuhde on heikentynyt 70-luvulta lähtien ja vauhti on viimeisen parin vuoden aikana vain kiihtynyt. Tämä kehitys koskee myös meitä muuttovoittoalueilla asuvia. Lapsia syntyy vähemmän kuin koskaan ennen.

Osittain huoltosuhteen heikkenemisestä johtuen, osittain meidän oman vaatimustasomme kasvamisesta johtuen kunnat joutuvat tarjoamaan koko ajan aikaisempaa enemmän palveluja. Jos olemme rehellisiä itsellemme, joudumme myöntämään syyllistyvämme jokainen siihen ajatukseen, että ”minulla veronmaksajana on oikeus”. Joskus noista oikeuksista pidetään suhteettomankin tiukasti kiinni.

”minulla veronmaksajana on oikeus”

Valtiontalous on ollut lujilla vuoden 2008 taantumasta alkaen. Jokainen hallitus vuorollaan on pyrkinyt tilannetta korjaamaan. On ollut helppoja korjauksia ja vaikeita. Helppoihin korjauksiin on kuulunut mm. valtio-osuusjärjestelmän heikennykset. Kunnille maksettavia osuuksia on pienennetty vähentämättä niihin sisältäneitä vastuita. Toisena käytettynä keinona on ollut valtion ja kuntien välisen vastuunjaon muuttaminen. Kaikkiin muutoksiin ei ole annettu rahaa mukaan, on annettu vain tehtävä. Kukaan tämän hetkisistä eduskuntapuolueista ei voi väittää olevansa osaton tuosta kehityksestä, kaikki me olemme niitä päätöksiä tehneet. Niitä tehtäessä päätökset ovat tuntuneet oikeilta, eikä niiden vaikutusta ole nähty kohtuuttomaksi taakaksi kunnalle. Eihän mikään niistä yksittäisenä olekaan sitä ollut, mutta tehtävä toisensa jälkeen on muodostanut kohtuuttoman kokonaisuuden.

Tämä blogikaan ei anna tyhjentävää vastausta kaikkien kuntien kaikkiin ongelmiin, mutta sekä luottamushenkilön, että viranhaltijan näkökulmasta tarkastellessa, nämä seikat ovat nousseet itsellä mieleen selittäviksi tekijöiksi.