Keskustelu ilmastonmuutoksesta ja siihen liittyvistä ongelmista sekä ratkaisuista käy kuumana. On tietysti hyvä asia, että keskustelua käydään ja ratkaisua haetaan, mutta minua siinä kiusaa kaksi seikkaa erityisen paljon. Ensinnäkin se, että keskustelussa pitäisi olla mukana paljon muitakin aspekteja ympäristöön liittyen. Toisekseen keskustelu vaikuttaa jumiutuneen aika kapealle uralle myös ratkaisujen osalta.

Suosituimmat ratkaisuvaihtoehdot ovat liikenteen rajoittamiseen pyrkiviä toimenpiteitä. Hallitus on sovitun ohjelman mukaisesti tuomassa eduskunnalle esityksen ruuhkamaksuista. Pohdintaa käydään ja kädenvääntöäkin käydään polttoaineiden verotuksesta. Keskustelussa on ollut mm. verotuksen painopisteen siirtämisessä käyttövoimaverotuksesta polttoaineen verottamiseen. Keskusteluun ei kuitenkaan uskalleta ottaa huomattavasti helpompia ja nopeammin vaikuttavia toimenpiteitä. Mitä jos käytettäisiinkin kepin sijasta porkkanaa?

Suurimpia liikenteen lähteitä on työmatkaliikenne. Paljon kuulee hämmästelyä siitä, miksi autoilijat eivät vaan yksinkertaisesti siirry käyttämään julkista liikennettä? Vastaus on niin ilmiselvä, että hämmästelyä on välillä vaikea ymmärtää. Meillä on kaksi erityisen rajallista resurssia, aika ja raha. Julkinen liikenne toimii rajallisesti, harvoin niin tehokkaasti, että se olisi ajan puolesta toimiva vaihtoehto. Esimerkiksi minulla se tarkoittaisi sitä, että käyttäisin tarkkaan optimoiden työmatkoihin joka päivä tunnin nykyistä enemmän. Ilman optimointia aloitus- ja lopetusaikojen suhteen käytetty lisäaika olisi vielä pidempi. Toisin sanoen ruuhkavaihetta elävien arki muuttuisi entistä ruuhkaisemmaksi.

Mikä olisi tähän sitten porkkana, joka saisi meidät jättämään auton käynnistämisen nykyistä useammin tekemättä? Monella meistä työ on luonteeltaan sellaista, että ainakin osa siitä on paikasta riippumatonta. Toisin sanoen etätyön määrää olisi mahdollista lisätä reilusti nykyistä enemmän. Siinä ympäristövaikutus olisi paljon suurempi kuin, mitä se on julkiseen liikenteeseen siirtymisellä. Säästöä voisi hakea useammalla tavalla. Liikenteen päästöjen lisäksi monissa työpaikoissa olisi mahdollista parantaa tilatehokkuutta. Neliöt, jotka voidaan jättää rakentamatta tehostamisen kautta toisivat todella merkittävää säästöä sekä rakentamisvaiheessa, että koko elinkaaren ajalla. Säästö olisi sekä yhteiskunnallista säästöä ympäristön kannalta, että rahallista säästöä, kun tilaa tarvittaisiin nykyistä vähemmän. Toisekseen rakentamisen tähtäimen pitäisi olla paljon pidempi kuin nykyinen 50 vuotta, jonka jälkeen rakennus lyödään läjään ja viedään kierrätysasemalle.

Toinen säästökohde, johon tarvittaisiin myös yhteiskunnallista ohjausta ja keskustelua on se kertakäyttökulttuuri, joka kulutusyhteiskunnassa vallitsee. Siinä aiheessa taustalla on monia eri syitä. Osittain laitteita ja tavaroita valmistetaan sellaisiksi, että niitä ei kannata korjata tai niitä ei edes voi korjata. Toisaalta trendit ohjaavat meitä hankkimaan uusinta uutta vaikka sillä vanhemmalla versiolla pärjäisi hienosti. Tästä esimerkkinä vaikka vaatteet. Vaate, joka olisi täysin ehjä ja muuten käyttökelpoinen, menettää nopeasti käyttöarvonsa, koska se ei ole enää muodikas. Haluamme myös käyttää uusinta elektroniikkaa ja olla edelläkävijöitä monella eri saralla. Tässä meidän jokaisen olisi syytä miettiä suunnan muutosta.

Kolmas näkökulma tähän aiheeseen on se, että yhtä suurta ympäristön kuormitusta kasvattavaa osa-aluetta ei oikeastaan edes haluta nähdä. Meillä on käynnissä valtaisa muuttoliike, joka johtaa valtavaan ylimääräiseen rakentamistarpeeseen. Voi sanoa, että pääkaupunkiseutu on taukoamatta rakennustyömaana, kun tulijoita varten tehdään asuntoja ja infraa. Tämä on sekä kansataloudellisesti, että ympäristön kannalta kestämätöntä. Tähän olisi olemassa ratkaisu, joka auttaisi hillitsemään muuttoliikettä, mutta sana, joka kuvaa ratkaisua on muuttunut lähes kirosanaksi monien suussa. Sanapari, jota ei ehkä kannattaisi edes kirjoittaa on tietysti aluepolitiikka. Tuolla sanaparilla on valtavan huono kaiku, siihen liitetään ajatukset siltarummuista, eurojen viemisestä kasvukeskuksista pikkukyliin ja muusta kielteisestä politikoinnista. Kuitenkin hyvällä aluepolitiikalla helpotettaisiin myös meidän pääkaupunkiseudulla elävien arkea. Tämän lisäksi se olisi myös ilmastoystävällisempää kuin väestön keskittäminen tänne.