Tämä alkusyksy on ollut siitä erikoista aikaa, että julkinen sektori käy keskustelua taloushaasteista ja uhkakuvista. Valtiontaloudessa uhkakuvat ovat liittyneet muun Euroopan päälle työntyvään taantumaan ja samanaikaisesti lähemmäksi tulevan brexitin vaikutusten pelkoon. Kuntasektorilla taas ollaan vieläkin keräämässä pakettia kasaan edellisen taantuman jäljiltä. Tämä näkyy vaikkapa siinä, että aikaisemmin varakkaina kuntina pidetyt Nurmijärvi ja Espoo käyvät keskustelua säästötoimenpiteistä ja -tarpeista.

”aikaisemmin varakkaina pidetyt Nurmijärvi ja Espoo”

Nurmijärven kunnanvaltuustossa puhuttiin jo kevät ja alkukesä ”Nuukaohjelmasta” ja sen vaikutuksista. Keskustelu jatkuu edelleen ja maali ei taida olla vielä edes näkyvissä. Meillä on edessä kipeitä päätöksiä, jotka takuulla tulevat olemaan myös epäsuosittuja. Yksi työkalu, josta on jo käyty keskustelua, on veroäyrin korottaminen. Toisaalta mietitään mistä kustannuksia voitaisiin leikata. Yhtenä osana on tietysti keskustelu siitä, mihin kunta investoi ja mitä voidaan jättää tekemättä.

”Varmaa on se, että jostain me joudumme luopumaan”

Varmaa on se, että jostain me joudumme luopumaan, joko osasta tuloja veronkorotuksien muodossa tai sitten tyytymään heikompaan palvelutasoon. Saattaapa olla, että näitä molempia tarvitaan sopivana kompona. Valtuusto ja viranhaltijat eivät voi vastuullisesti toimiessaan jäädä tuleen makaamaan ja toivomaan, että joku muu tekee ne päätökset. Meidän, jotka luottamustehtäviin on valittu, kuuluu kantaa vastuu ja tehdä myös ne ikävät päätökset.