Vuosikymmen on vaihtumassa, yksi virstanpylväs on siis jäämässä taakse. Mitä kaikkea kuluneeseen vuosikymmeneen on mahtunut? Yritin käydä mielessäni vuosia läpi. Osa vuosista oli sellaisia, jotka olivat hyvinkin tapahtumarikkaita, osasta ei muistunut mitään erityistä mieleen.

2011 on jäänyt hyvin vahvasti muistoihin. Tuolloin me perustettiin Riitan kanssa yritys, Huone1 Oy ja lähdettiin kokeilemaan omia siipiämme. Se vuosi kului pääosin innokkaan toiveikkuuden vallitessa. Loppuvuodesta yrittäjän arki saavutti ja opimme paljon siitä, mitä tarkoittaa, kun tulot jäävät molempien osalta pyöreään nollaan. Seuraavan vuoden alussa päädyimme sitten kipeään ratkaisuun, ajoimme yrityksen toiminnan alas. Palasin takaisin pitkäaikaisen työnantajani palvelukseen, Kiinteistötahkolaan.

Saman vuoden toukokuussa meidän perheemme ilopilleri Festus syntyi. Nyt meidän vauva on jo 7 vuotias. Hän on nimensä mukaisesti erittäin positiivinen luonne.

Vuoden 2012 lopulla saimme vihdoin yläkerran valmiiksi. Olimme nukkuneet koko 8 hengen perhe kahdessa makuuhuoneessa. Jouluksi lapset saivat isoimpana joululahjana mahdollisuuden muuttaa uusiin huoneisiin. Vuonna 2013 merkittävin tapahtuma ainakin lasten mielestä oli se, että perheeseemme tuli uusi jäsen. Minun vastusteluistani huolimatta Mirristä tuli meidän lasten rakas kissa. Äitillä ja isällä tuli helmikuussa 50 vuotta täyteen naimisiin menosta. Olimme juhlimassa sitä koko perheen voimin kesällä Sievissä.

2014 alkuvuodesta On jäänyt mieleen ystävien kanssa tehty kalastusreissu Ahvenanmaalle. Tuo vuosi oli siitä erilainen, että siihen mahtui tavallista enemmän surua. Lokakuulla rakas appeni sai pitkän sairastamisen jälkeen taivaskutsun, hänet siunattiin haudan lepoon marraskuussa.

Vuonna 2015 meillä oli poikkeuksellinen joulu, olimme koko perheellä Fuengirolassa. Siskoni Saara ja Ode olivat siellä meidän kanssamme viettämässä joulua. Muuta erityistä ei ole jäänyt tuosta vuodesta mieleen. 2016 Riitta täytti 40, minä jäin vielä hetkeksi edelliselle vuosikymmenelle. Siitä vuodesta en muuta saanut muistini sopukoista kaivettua kuin, että talvi oli kohtuullisen kylmä.

2017 meidän rakas äiti täytti 80 vuotta. Oltiin koko porukka toukokuulla juhlimassa äitiä ja nauttimassa yhdessä olosta. Kelit hellivät meitä ja äitikin selvästi nautti tilaisuudesta.

Keväällä olin ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa Suomessa. Minut valittiin kunnanvaltuustoon ja sain myös toivomani paikan sivistyslautakunnan puheenjohtajana. Elokuulla saimme olla Riitan kanssa kahdestaan reissussa, kävimme työnantajan järjestämällä matkalla Budapestissa. Aloitimme myös pihasaunan rakentamisen.

Viime vuosi eli 2018 oli aika mullistavien muutosten vuosi. Täytin maaliskuussa 40 vuotta. Sen kunniaksi kävimme tutussa paikassa Fuengirolassa. Toinen iso muutos liittyi työkuvioihin. Olin ollut lukuun ottamatta kahdeksan kuukauden yrittäjyyttä, melko tarkkaan kymmenen vuotta saman työnantajan palveluksessa. Edellisen vuoden vaihteessa veri alkoi vetämään uusiin haasteisiin ja tulin valituksi Espoon Tilapalveluihin. Uusi työ on ollut sellainen, josta vieläkin kohta kahden vuoden jälkeen nautin todella paljon. Aamuisin on mukava mennä töihin, kun tietää siellä olevan sopivassa määrin haasteita ja mukavaa tekemistä. Saimme myös saunarakennuksesta löylyhuoneen ja pesuhuoneen käyttövalmiiksi.

Loppuvuodesta tein päätöksen, jota olin hauduttanut pitkään, ilmoittauduin ehdolle eduskuntavaaleihin. Siitä alkoi vähän yli viiden kuukauden intensiivinen rupeama. Tuo ajanjakso oli erittäin hieno kokemus. Opin myös sen aikana tuntemaan ison joukon ihania uusmaalaisia ihmisiä. Oli hienoa, kun saimme tehdä yhteistyötä muiden ehdokkaiden kanssa. Vaalien tulos oli oman puolueeni kannalta pettymys, omaan tulokseeni ensikertalaisena olin todella tyytyväinen. Mieltä lämmitti ajatus siitä, että 1441 ihmistä luotti minuun niin paljon, että antoi äänensä minulle.

Tänä vuonna saimme juhlia myös anoppini 80-vuotis juhlia. Lähes kaikki pääsivät paikalle, kun juhlat pidettiin kesällä.

Kaiken kaikkiaan kulunut vuosikymmen on ollut opettamassa ja kasvattamassa. Siihen on mahtunut valtava määrä muita tapahtumia ja hetkiä, joita en tähän kirjoittanut. Isoimpia asioita on ollut se, kun olen saanut nähdä lasten kasvavan. Tuntui melkein epätodelliselta, kun keväällä opetin esikoista ajamaan autoa, eihän näin nuorilla ihmisillä ole ajokortillisia lapsia 😉

Kiitollisena saa katsoa taaksepäin ja lähteä uuteen vuoteen ja vuosikymmeneen.

Kiitos kaikille kuluneesta vuodesta ja hyvää uutta vuotta 2020!!