Mielenterveyskuntoutujien ja läheisten tilanteesta

taneli.kalliokoski@gmail.com — Sun, 16 Jan 2022 13:10:15 +0000

Kirjoitin aikaisemmin blogin aiheesta Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Sain blogin julkaisun jälkeen lukuisia aihetta koskettavia yhteydenottoja. Palaute kaikissa viesteissä oli niiltä osin yhtäläinen, että asia on todella tärkeä ja ajankohtainen. Sain myös huomioita siihen liittyen, että tilanteessa, jossa perheessä on mielenterveyskuntoutuja, omaisten ja läheisten tilanne ja jaksaminen jäävät turhan usein liian vähälle huomiolle.

Monessa perheessä perheenjäsenen psyykkinen sairaus vaikuttaa elämän lähes jokaiselle osa-alueelle. Voi konkreettisesti sanoa, että on aika ennen sitä ja sen jälkeen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa puoliso, isä tai äiti sairastuu ja joutuu jäädä työkyvyttömyyden vuoksi pois työelämästä, voi perheen taloudesta kadota pohja pois. Lapsen tai nuoren sairastuessa toinen tai molemmat vanhemmista voivat joutua olemaan pitkiä aikoja poissa työelämästä, järjestellä työvuorojaan ja muuta arkeaan siten, että kotona on aina joku sairastuneen seurana koska lasta ei voi jättää yksin esimerkiksi itsetuhoisuuden vuoksi.

Omaiset kokevat välillä myös jäävänsä byrokratian rattaisiin. Taustalla on monia sinällään tärkeitä esimerkiksi perustuslaillisia oikeuksia, mutta ne kääntyvät käytännössä myös sairastuneen haitaksi. Esimerkiksi talouden hoitaminen saattaa jäädä täysin retuperälle, mutta läheisillä ei ole mitään mahdollisuutta itse puuttua täysi-ikäisen ja virallisesti täysivaltaisen perheen jäsenen asioihin. Keinot puuttumiseen tahtovat viedä niin paljon aikaa, että tilanne on kriisiytynyt ennen kuin asiaan päästään tarttumaan. Tämä kaikki siitä huolimatta, että omaiset näkevät tilanteen kehittymisen.

Tilanne voi kuormittaa arkea ja kuluttaa voimavaroja läheisiltä niin paljon, että perheessä tarvitaan tukea myös omien uupumus- tai masennusoireiden kanssa. Mahdollisuudet tuen saamiseen ovat kuitenkin vaihdelleet liian paljon. Osalla on mahdollisuus saada mm. terapiaa, tehdä lyhennettyä työviikkoa ja saada tukea arjen toimiin. Osa joutuu yrittämään omin voimin selviytyä arjessa, joka ei välttämättä ole enää millään mittarilla samaa kuin se on ollut ennen läheisen sairastumista.

Syyt tuen puutteeseen vaihtelevat. Osa joutuu kokemaan sen, ettei tule kuulluksi, vaikka tarve apuun olisi välitön, osa taas ei edes tiedä mahdollisuudesta saada tukea. Joku voi kokea, ettei voi hakea tukea, koska ajattelee selviävänsä arjesta jollain lailla, vaikka onkin jaksamisen äärirajoilla. Joskus tarve tuelle käy ilmi vasta siinä vaiheessa, kun oma jaksaminen loppuu kokonaan.

Mitä tilanteen parantamiseksi voisi tehdä? Ensinnäkin hyvinvointialueilla pitää olla yhtäläiset kriteerit tuen saamiselle. Toisekseen sekä kuntien, että hyvinvointialueiden toiminnassa pitää lisätä ymmärrystä oikea-aikaisen tuen ennaltaehkäisevästä merkityksestä. Kolmas tärkeä askel tilanteen korjaamisen on tarjota tietoa tuen mahdollisuuksista ja tarkoituksesta aina, kun läheinen sairastuu psyykkiseen sairauteen.

Perusteita tuelle on runsaasti. Tärkeimpänä ovat inhimillisyyteen liittyvät seikat, mutta myös taloudelliset seikat puoltavat oikea-aikaisen ja riittävän tuen merkitystä. Tulevilla päättäjillä pitää olla rohkeutta tehdä riittäviä panostuksia, vaikka ennaltaehkäisevän työn kustannukset tulevat välittömästi ja hyödyt pidemmällä aikavälillä. Tässä jos missä voidaan sanoa, että lopussa kiitos seisoo.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut

taneli.kalliokoski@gmail.com — Thu, 30 Dec 2021 10:50:19 +0000

On ollut huolestuttavaa seurata, miten tarve lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin on kasvanut. Mikäli mittarina käytetään lastenpsykiatrian avohoitokäyntejä, käyntimäärät ovat 7-8 kertaisia verrattuna 90-luvun lamavuosiin. Ilmiön koko todellisuus ei paljastu näistä luvuista. Osana ongelmaa on ollut vaikeus päästä vastaanotolle, odotusajat ovat kohtuuttoman pitkiä. Toinen osa ongelmasta on siinä, että kaikki eivät edes hakeudu vastaanotolle.

Juurisyitä ongelmille on haettu monissa tutkimuksissa. Jonkin verran on saatu vastauksia, jotka varmasti kuvaavat todellisuutta. Yhtenä tekijänä on nostettu mm. yhteiskunnan suorituskeskeisyys, tilaa yritykselle ja erehdykselle ei enää ole (Keskipohjanmaa 16.11.2020).

Tilanteen korjaamiseksi täytyy tehdä töitä monessa eri vaiheessa. Yksi tärkeimmistä on ennaltaehkäisevä työ. Hyvinvointialueen toiminnan käynnistymisen jälkeen yksi haaste tähän liittyen on vastuun jakautuminen useammalle taholle. Huonosti hoidettuna tämä voi johtaa ongelmien kasvuun entisestään. Jakautuneen vastuun vuoksi tarvitaan vahvaa yhteistyötä useamman tahon välillä. Uudistuksen yhteydessä täytyy luoda toimivat rakenteet yhteistyölle mm. hyvinvointialueen, kuntien ja yhdistys- sekä järjestökentän välille. Meillä täytyy myös turvata rahoitus tälle toiminnalle. Yhteistyössä on tärkeää saada myös kotien ja perheiden ääni kuuluviin.

Ennaltaehkäisevän työn lisäksi tarvitaan myös toimia sen eteen, että apua saadaan jatkossa kohtuullisessa ajassa. Mielenterveyteen liittyviä ongelmia ei aina tunnisteta ajoissa, siksi avun tarve on monesti akuutti, eikä odotusaikojen pitäisi olla kuukausi, päivätkin saattavat olla liikaa. Meille kaikille on itsestään selvää, että syvä haava vaikka käsivarressa vaatii välittömiä toimia. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että lääkäriin täytyy päästä heti ja saada haava tikeillä umpeen. Samaa tarvittaisiin myös mielenterveyteen liittyvissä akuuteissa tilanteissa.

Keskustelin erään hoitotyössä mukana olleen ystäväni kanssa aiheesta. Hän kuvasi sitä, miten viivästys hoitoon pääsyssä voi johtaa pysyviin ongelmiin, jotka olisi voitu hyvällä hoitotasapainolla välttää jopa kokonaan. Valittavan valtuuston täytyy yhtenä keskeisenä toimena huolehtia siitä, että hoitoonpääsy ja avun saanti vastaavat nykyistä tarvetta. Tämä ongelma täytyy ottaa vakavasti, meillä on vielä mahdollista saada se hallintaan, mutta kasvun jatkuessa samalla tasolla kuin viime vuodet, edessä on ongelmien vuori. Toisin sanoen meillä pitää pystyä lisäämään resursseja siten, että hoitoonpääsy ja avun saaminen on mahdollista siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat vielä kohtalaisilla toimilla hoidettavissa. Ongelmien kroonistuessa tarve resursseihin on huomattavasti suurempi. Avun saaminen ajoissa on siis sekä apua tarvitsevan, että yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu. Viivästynyt apu vaikuttaa merkittävästi elämän laatuun ja vaikutus voi olla pysyvä. Vastaavasti yhteiskunnan kustannukset kasvavat monella eri tasolla hoidon tarpeen kasvaessa ja pitkittyessä.

En ota blogissani kantaa sisältöön liittyviin kysymyksiin, se ei ole tulevien luottamushenkilöiden tehtävä. Meille tärkein tehtävä on mahdollistaa rakenteiden luominen riittävälle tasolle. Alan ammattilaiset taas ovat oikeat tahot ottamaan kantaa sisältöön.

Mielenterveys – Taneli Kalliokoski

Mielenterveyskuntoutujien ja läheisten tilanteesta

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut