Taneli Kalliokoski

SOTE-Asemien sijainti?

taneli.kalliokoski@gmail.com — Thu, 20 Jan 2022 19:05:54 +0000

Yksi näiden vaalien eniten keskusteltu aihe on ollut Sote-asemien sijainti ja määrä. Osa puolueista on ollut vahvasti sen takana, että jokaisessa kunnassa on jatkossakin vähintään yksi sosiaali- ja terveysasema. Osa on halunnut pitää kysymyksen avoimena, onpa kuulunut myös joitakin kannanottoja palveluverkon reippaasta supistamisesta.

Vanha terveyskeskuksiin ja terveysasemiin pohjautunut malli on ollut monelta osin toimiva. Peruspalvelu on ollut lähes kaikilla kohtuullisen matkan päässä, ainakin täällä Keski-Uudenmaan alueella. Uudistuksen yksi tavoite on se, että toiminta siirretään leveämmille harteille. Tämä mahdollistaa jossain määrin synenergiaetuja, kun palvelut ovat yhden toimijan käsissä. Tarkoittaako tämä sitten sitä, että terveysasemat kannattaa keskittää ja niiden määrää vähentää, onko se uudituksen säästöpotentiaali?

Rohkenen sanoa, että ei ole. Tilastot puhuvat selkeää ja karua kieltä, perusterveydenhoito ei ole se, mikä aiheuttaa menopaineita julkisella sektorilla. Vuodesta 2013 vuoteen 2019 erikoissairaanhoidon menot kasvoivat yhdellä miljardilla, kokonaissumma nousi jo 7,3 miljardiin euroon. Paljonko perusterveydenhoidossa sitten kasvatettiin menoja samalla aikavälillä? Itse asiassa kehitys meni päinvastaiseen suuntaan, perusterveydenhoidon kustannukset laskivat 600 miljoonalla eurolla. Vuonna 2013 kustannukset olivat 4,3 miljardia kun ne vuonna 2019 olivat 3,7 miljardia.

Näillä kahdella on vähintään osittainen yhtymä. Erikoissairaanhoito on jo pitkään ollut kuntayhtymien vastuulla. Niillä on toki omat budjettinsa, mutta mikäli budjetti on ylittynyt, lisälasku on lähetetty jäsen kunnille maksettavaksi. Tilanteessa, jossa kunnille on tullut menoja budjetoitua enemmän taholta, mihin ei ole voitu vaikuttaa, kustannuksia on karsittu sieltä mistä se on mahdollista. Kuntien budjeteissa kaksi suurinta menoerää ovat olleet SOTE ja koulu- ja varhaiskasvatuspalvelut.

Perusterveydenhoidosta leikkaamisella on vaikutuksia, jotka näkyvät myös erikoissairaanhoidon kustannuksissa, kielteisesti. Moni vaiva pystyttäisiin hoitamaan perusterveydenhoidon toimenpiteillä huomattavasti edullisemmin kuin, mitä erikoissairaanhoidon selvästi raskaammat toimet maksavat. Hoitamaton sairaus kroonistuessaan vaatii toimenpiteitä, joihin perusterveydenhoidossa ei pystytä.

Olisi tietysti asioiden liiallista yksinkertaistamista väittää, että erikoissairaanhoidon kustannusten kasvu johtuisi pelkästään perusterveydenhoidon talousongelmista. Oma vahva osuutensa on koko ajan kehittyvillä hoitomuodoilla, joilla saadaan parannettua sairauksia, joiden suhteen aikaisemmin ei voitu tehdä mitään. Uusi tekniikka ja uudet lääkkeet ovat tehokkaita, mutta myös usein kalliita.

Tosiasia on kuitenkin se, että perusterveydenhoidon nykyistä paremmalla resurssoinnilla voidaan keventää erikoissairaanhoidon menoja. Siinä avainasemassa on palvelujen saatavuus, josta yhtenä avaintekijänä on luonnollisesti palveluverkko: missä palveluita tarjotaan. Olemme sitoutuneet toimimaan sen eteen, että Sote-asemaverkosto pysyy nykyisellä tasolla ja palveluiden saatavuutta parannetaan. Siihen avuksi tarvitaan monia toimenpiteitä, yhtenä se, että asioita uskalletaan tehdä rohkeasti uutta teknologiaa hyödyntäen ja ottamalla muutenkin uusia toimintatapoja vanhojen rinnalle. Saavutettavuus ja perusterveydenhuollon taso ovat kuitenkin niitä, mihin meillä pitää panostaa!

Ennaltaehkäisevän työn merkitys sosiaalityössä

taneli.kalliokoski@gmail.com — Sun, 16 Jan 2022 13:46:47 +0000

Moni tuttuni, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä tai muissa tehtävissä sosiaalitoimessa kertoo, miten he tulevat usein paikalle vaiheessa, jossa tilanne on jo kehkeytynyt kriisiksi. Tilanteissa joudutaan äärimmäisiin toimenpiteisiin, kuten suorittamaan lasten kiireellinen sijoitus. Tarinat taustalla ovat monenlaisia, mutta yhteistä tilanteille on se, että perheet olisivat tarvinneet tukea jo paljon aikaisemmin.

Ennaltaehkäisevä työ on jakaantunut tähän asti käytännössä pitkälti kuntien, seurakuntien ja yhdistysten tarjoamiin palveluihin ja toimintoihin. Työ on ollut aliresursoitua, vaikka se olisi ollut kunnille taloudellisesti viisasta. Tilanne tulee olemaan entistä haastavampi, kun vastuu ennaltaehkäisevästä työstä tulee jakaantumaan entistäkin useammalle taholle. Vastuu hyvinvoinnin edistämisestä, jonka piirissä ennaltaehkäisevä työ pääosin on, tulee jakaantumaan kuntien ja hyvinvointialueiden välille päävastuun jäädessä kunnille. Kolmannen sektorin toimijoiden rooli tulee jatkossakin olemaan merkittävä, ilman niitä tilanne olisi paljon vaikeampi.

Aikaisemmin kunnilla on ollut laissa säädetyn tehtävän lisäksi motivaattorina myös taloudellinen hyöty. Tämäkään ei kuitenkaan ole ollut riittävä kannuste, kun hyöty olisi tullut pitkällä aikavälillä, sitä on monesti vaikea mitata konkreettisilla mittareilla, mutta kustannukset ennaltaehkäiseviin toimiin ovat tulleet välittöminä.

Uudessa jaetun vastuun tilanteessa alueen kuntien ja hyvinvointialueen täytyy pystyä koordinoimaan resurssien käyttöä ja tarpeen kohdistumista. Yhteisenä tavoitteena tulee olla oikea-aikaisen ja oikein mitoitetun palvelun tarjoaminen. Koordinaatiolla toisaalta varmistetaan tarvittavat palvelut ja samalla vältetään ylimitoitettuja toimia. Tähän koordinoimiseen tarvitaan vähintään viranhaltijatasolle määritellyt tehtävänkuvaan sisältyvät vastuut.

Ennaltaehkäisevä työ saattaa kuulostaa juhlapuhekieleltä, jolla ei ole mitään sisältöä. Asiat, joita tuon käsitteen takana tehdään eivät ole välttämättä niin monimutkaisia. Käytännön esimerkkejä kunnan tekemistä toimenpiteistä, joilla on pyritty parantamaan lasten ja nuorten hyvinvointia, ovat olleet harrastusiltapäivät. Niissä lapset ja nuoret jäävät suoraan koulupäivän jälkeen harrastukseen omalle koululleen. Tämä on vähentänyt perheiden iltoihin kohdistuvaa kuormitusta samalla, kun se on tuonut aikaisempaa isomman joukon lapsia ja nuoria harrastusten piiriin. Hyvinvointialueella ennaltaehkäiseviä palveluita tarjotaan esimerkiksi neuvolatoiminnan yhteydessä ja mm terveysneuvonnan kautta.

Kaiken taustalla on se, että pystyisimme auttamaan ennen kuin ollaan kriisissä. Esimerkkitilanne, johon kenenkään ei soisi joutuvan on se hetki, kun vanhemmat joutuvat itse tekemään ennaltaehkäisevän lastensuojeluilmoituksen saadakseen sen tuen, mitä tilanteessa tarvitaan. Näin on ollut tähän asti valitettavan usein, muuta keinoa saada tukea ei ole löytynyt. Tuen tarve ei välttämättä ole edes merkittävä yhteiskunnan kannalta, mutta se voi olla aivan ratkaiseva perheen hyvinvointia ajatellen. Joissakin tilanteissa riittäisi, kun kotiin saataisiin edes ajoittain auttavia käsipareja arjen haasteisiin. Jälleen kerran olisi syytä harkita mm. vanhan kodinhoitajajärjestelmän uudelleen käynnistämistä toki tämän päivän tilanteeseen sovitettuna.

Hyvinvointialueiden työn käynnistyttyä, täytyy tehdä väliarviointia ja valtiollisella tasolla tarkastaa lainsäädännön ja asetusten vaikuttavuus ja tarkoituksenmukaisuus. Erityistä huomiota täytyy kiinnittää siihen, että kunnilla säilyy perusteet tehdä panostuksia ennaltaehkäisevään työhön, samoin hyvinvointialueiden mahdollisuudet täytyy saada täyteen käyttöön. Hyvinvointialueiden ja kuntien täytyy olla aktiivisina toimijoina viemässä palautetta lainsäädännön hyvistä, mutta erityisesti ongelmallisista puolista lainsäätäjille.

Mielenterveyskuntoutujien ja läheisten tilanteesta

taneli.kalliokoski@gmail.com — Sun, 16 Jan 2022 13:10:15 +0000

Kirjoitin aikaisemmin blogin aiheesta Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut. Sain blogin julkaisun jälkeen lukuisia aihetta koskettavia yhteydenottoja. Palaute kaikissa viesteissä oli niiltä osin yhtäläinen, että asia on todella tärkeä ja ajankohtainen. Sain myös huomioita siihen liittyen, että tilanteessa, jossa perheessä on mielenterveyskuntoutuja, omaisten ja läheisten tilanne ja jaksaminen jäävät turhan usein liian vähälle huomiolle.

Monessa perheessä perheenjäsenen psyykkinen sairaus vaikuttaa elämän lähes jokaiselle osa-alueelle. Voi konkreettisesti sanoa, että on aika ennen sitä ja sen jälkeen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa puoliso, isä tai äiti sairastuu ja joutuu jäädä työkyvyttömyyden vuoksi pois työelämästä, voi perheen taloudesta kadota pohja pois. Lapsen tai nuoren sairastuessa toinen tai molemmat vanhemmista voivat joutua olemaan pitkiä aikoja poissa työelämästä, järjestellä työvuorojaan ja muuta arkeaan siten, että kotona on aina joku sairastuneen seurana koska lasta ei voi jättää yksin esimerkiksi itsetuhoisuuden vuoksi.

Omaiset kokevat välillä myös jäävänsä byrokratian rattaisiin. Taustalla on monia sinällään tärkeitä esimerkiksi perustuslaillisia oikeuksia, mutta ne kääntyvät käytännössä myös sairastuneen haitaksi. Esimerkiksi talouden hoitaminen saattaa jäädä täysin retuperälle, mutta läheisillä ei ole mitään mahdollisuutta itse puuttua täysi-ikäisen ja virallisesti täysivaltaisen perheen jäsenen asioihin. Keinot puuttumiseen tahtovat viedä niin paljon aikaa, että tilanne on kriisiytynyt ennen kuin asiaan päästään tarttumaan. Tämä kaikki siitä huolimatta, että omaiset näkevät tilanteen kehittymisen.

Tilanne voi kuormittaa arkea ja kuluttaa voimavaroja läheisiltä niin paljon, että perheessä tarvitaan tukea myös omien uupumus- tai masennusoireiden kanssa. Mahdollisuudet tuen saamiseen ovat kuitenkin vaihdelleet liian paljon. Osalla on mahdollisuus saada mm. terapiaa, tehdä lyhennettyä työviikkoa ja saada tukea arjen toimiin. Osa joutuu yrittämään omin voimin selviytyä arjessa, joka ei välttämättä ole enää millään mittarilla samaa kuin se on ollut ennen läheisen sairastumista.

Syyt tuen puutteeseen vaihtelevat. Osa joutuu kokemaan sen, ettei tule kuulluksi, vaikka tarve apuun olisi välitön, osa taas ei edes tiedä mahdollisuudesta saada tukea. Joku voi kokea, ettei voi hakea tukea, koska ajattelee selviävänsä arjesta jollain lailla, vaikka onkin jaksamisen äärirajoilla. Joskus tarve tuelle käy ilmi vasta siinä vaiheessa, kun oma jaksaminen loppuu kokonaan.

Mitä tilanteen parantamiseksi voisi tehdä? Ensinnäkin hyvinvointialueilla pitää olla yhtäläiset kriteerit tuen saamiselle. Toisekseen sekä kuntien, että hyvinvointialueiden toiminnassa pitää lisätä ymmärrystä oikea-aikaisen tuen ennaltaehkäisevästä merkityksestä. Kolmas tärkeä askel tilanteen korjaamisen on tarjota tietoa tuen mahdollisuuksista ja tarkoituksesta aina, kun läheinen sairastuu psyykkiseen sairauteen.

Perusteita tuelle on runsaasti. Tärkeimpänä ovat inhimillisyyteen liittyvät seikat, mutta myös taloudelliset seikat puoltavat oikea-aikaisen ja riittävän tuen merkitystä. Tulevilla päättäjillä pitää olla rohkeutta tehdä riittäviä panostuksia, vaikka ennaltaehkäisevän työn kustannukset tulevat välittömästi ja hyödyt pidemmällä aikavälillä. Tässä jos missä voidaan sanoa, että lopussa kiitos seisoo.

Oikeus arvokkaaseen vanhuuteen

taneli.kalliokoski@gmail.com — Fri, 07 Jan 2022 09:51:24 +0000

Viimeisen kymmenen vuoden aikana vuodeosastojen alasajo on ollut pikemminkin sääntö kuin poikkeus eri puolilla Suomea. Taustalla on ollut ajatus siitä, että huolehdittaisiin jokaisen mahdollisuuksista asua kotona ja vähennettäisiin tai jopa luovuttaisiin kokonaan laitosmaiseksi koetusta vuodeosastohoidosta.

Kotiasumisessa on paljon hyvää ja se on myös monen oma toive. Näin oli esimerkiksi oman äitini kohdalla. Äitiltä kysyttiin lääkärivastaantotolla viisi päivää ennen hänen poisnukkumistaan, miten hän on saanut kotiapua. Äiti oli vastannut kysyjälle, että ympäri vuorokauden, aina tarvittaessa. Lääkäri oli vähän hämilläänkin kysynyt, että onko laatu palvelussa ollut hyvää, äiti oli kertonut sen olevan parasta. Äitillä oli valtava etu puolellaan, kun hoitajana toimi oma aviopuoliso, Isä hoiti äidin loppuun saakka kotona. Jälkeenpäin ajateltuna äiti sai parhaan mahdollisen lähdön, sairaalassaolo jäi tunteihin.

Tämä toimintatapa on hyvä, jos se on aidosti mahdollista järjestää. Suurelle osalle se ei ole mahdollinen. Moni elää yksin, monella puolison terveys ei mahdollista omaishoitajana toimimista, kun on itselläkin tarve hoidolle. Tilanteet vaihtelevat ja se täytyy huomioida myös erilaisten hoitomuotojen välillä tehtävässä arvioinnissa. Kotihoito on ehdottomasti hyvä vaihtoehto, mutta ei kaikille. Erityisen hyvin se toimii, jos tarvittavan kotiavun lisäksi sosiaalinen ja yhteisöllinen elämä on myös balanssissa. Esimerkiksi tilanteessa, jossa sosiaalinen puoli rajoittuu kotisairaanhoidon käynteihin, kotihoito ei ole soveltuva hoitomuoto.

Yksi asia, joka tämän hoitomuodon kohdalla täytyy ottaa huomioon, on omaishoitajan jaksaminen silloin, kun pääasiallisen vastuun kantaa lähiomainen. Omaishoitoa pitää kehittää tämän uudistuksen yhteydessä. Suuri osa omaishoitajista tekee sitä omasta halustaan eikä vaihtaisi osaansa. On kuitenkin heitä, jotka toimivat jaksamisen äärirajoilla. Osalla riittäisi, kun olisi välillä vapaita päiviä ja varsinkin öitä, jotta pystyisi nukkumaan kokonaisen yön katkotta. Joissakin tilanteissa kotihoitoa jatketaan omaishoidon turvin pidemmälle kuin se on jaksamisen puolesta mahdollista.

Olen käynyt monissa palvelukodeissa, joissa olen tavannut elämäänsä ja elämäntilanteeseensa tyytyväisiä vanhuksia. Moni heistä on erityisesti kiitellyt hyvää hoitoa ja huolenpitoa, jota heille siellä tarjotaan. Näissä tilanteissa myös palvelukotien yhteisöllisellä puolella on ollut iso merkitys. Elämässä on sisältöä, on omien ikätovereiden kohtaamista ja hoitohenkilökunta on läsnä ympäri vuorokauden. Tämäkään hoitomuoto ei sovellu kaikille, joku saattaa kokea yhteisöllisyyden liiankin hallitsevaksi ja viihtyisi paremmin omissa oloissaan.

Kotihoidon ja palvelukotien väliin sijoittuvat palvelutalot ovat monelle se ihanteellisin muoto. Palvelutaloissa on yleensä esteettömyysasiat hoidettu kuntoon jo rakennusvaiheessa. Niissä on tarjolla omassa asunnossa asumisen mukanaan tuoma yksityisyys. Samalla ne kuitenkin tarjoavat mahdollisuuksia yhteisöllisyyteen ja palveluihin, jotka tukevat omassa asunnossa pärjäämistä.

Tärkeintä näiden kaikkien asumismuotojen ja hoitokäytäntöjen osalta on se, että pystyisimme takaamaan kaikille mahdollisuuden arvokkaaseen vanhuuteen. Ajatus tilanteesta, jossa joku viettää vuorokauden toisensa perään yksinäisyydessä kaivaten inhimillistä kontaktia ja saa sitä vain lyhyiden hoitokäyntien aikana, tuntuu kohtuuttomalta. Vanhuspalveluita täytyy kehittää monella rintamalla ja kärjellä, niissäkään ei ole yhtä oikeaa vastausta vaan tarvitaan vähintäänkin kaikkia edellä mainittuja vaihtoehtoja.

Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut

taneli.kalliokoski@gmail.com — Thu, 30 Dec 2021 10:50:19 +0000

On ollut huolestuttavaa seurata, miten tarve lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin on kasvanut. Mikäli mittarina käytetään lastenpsykiatrian avohoitokäyntejä, käyntimäärät ovat 7-8 kertaisia verrattuna 90-luvun lamavuosiin. Ilmiön koko todellisuus ei paljastu näistä luvuista. Osana ongelmaa on ollut vaikeus päästä vastaanotolle, odotusajat ovat kohtuuttoman pitkiä. Toinen osa ongelmasta on siinä, että kaikki eivät edes hakeudu vastaanotolle.

Juurisyitä ongelmille on haettu monissa tutkimuksissa. Jonkin verran on saatu vastauksia, jotka varmasti kuvaavat todellisuutta. Yhtenä tekijänä on nostettu mm. yhteiskunnan suorituskeskeisyys, tilaa yritykselle ja erehdykselle ei enää ole (Keskipohjanmaa 16.11.2020).

Tilanteen korjaamiseksi täytyy tehdä töitä monessa eri vaiheessa. Yksi tärkeimmistä on ennaltaehkäisevä työ. Hyvinvointialueen toiminnan käynnistymisen jälkeen yksi haaste tähän liittyen on vastuun jakautuminen useammalle taholle. Huonosti hoidettuna tämä voi johtaa ongelmien kasvuun entisestään. Jakautuneen vastuun vuoksi tarvitaan vahvaa yhteistyötä useamman tahon välillä. Uudistuksen yhteydessä täytyy luoda toimivat rakenteet yhteistyölle mm. hyvinvointialueen, kuntien ja yhdistys- sekä järjestökentän välille. Meillä täytyy myös turvata rahoitus tälle toiminnalle. Yhteistyössä on tärkeää saada myös kotien ja perheiden ääni kuuluviin.

Ennaltaehkäisevän työn lisäksi tarvitaan myös toimia sen eteen, että apua saadaan jatkossa kohtuullisessa ajassa. Mielenterveyteen liittyviä ongelmia ei aina tunnisteta ajoissa, siksi avun tarve on monesti akuutti, eikä odotusaikojen pitäisi olla kuukausi, päivätkin saattavat olla liikaa. Meille kaikille on itsestään selvää, että syvä haava vaikka käsivarressa vaatii välittömiä toimia. Kukaan ei kyseenalaista sitä, että lääkäriin täytyy päästä heti ja saada haava tikeillä umpeen. Samaa tarvittaisiin myös mielenterveyteen liittyvissä akuuteissa tilanteissa.

Keskustelin erään hoitotyössä mukana olleen ystäväni kanssa aiheesta. Hän kuvasi sitä, miten viivästys hoitoon pääsyssä voi johtaa pysyviin ongelmiin, jotka olisi voitu hyvällä hoitotasapainolla välttää jopa kokonaan. Valittavan valtuuston täytyy yhtenä keskeisenä toimena huolehtia siitä, että hoitoonpääsy ja avun saanti vastaavat nykyistä tarvetta. Tämä ongelma täytyy ottaa vakavasti, meillä on vielä mahdollista saada se hallintaan, mutta kasvun jatkuessa samalla tasolla kuin viime vuodet, edessä on ongelmien vuori. Toisin sanoen meillä pitää pystyä lisäämään resursseja siten, että hoitoonpääsy ja avun saaminen on mahdollista siinä vaiheessa, kun ongelmat ovat vielä kohtalaisilla toimilla hoidettavissa. Ongelmien kroonistuessa tarve resursseihin on huomattavasti suurempi. Avun saaminen ajoissa on siis sekä apua tarvitsevan, että yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu. Viivästynyt apu vaikuttaa merkittävästi elämän laatuun ja vaikutus voi olla pysyvä. Vastaavasti yhteiskunnan kustannukset kasvavat monella eri tasolla hoidon tarpeen kasvaessa ja pitkittyessä.

En ota blogissani kantaa sisältöön liittyviin kysymyksiin, se ei ole tulevien luottamushenkilöiden tehtävä. Meille tärkein tehtävä on mahdollistaa rakenteiden luominen riittävälle tasolle. Alan ammattilaiset taas ovat oikeat tahot ottamaan kantaa sisältöön.

Mitkä aluevaalit, miksi äänestäisin?

taneli.kalliokoski@gmail.com — Wed, 29 Dec 2021 09:54:27 +0000

Olen keskustellut monien ihmisten kanssa aluevaaleista, siitä miksi muutos tuli, oliko se ollenkaan tarpeellinen, mistä tulevissa vaaleissa ollaan päättämässä ja mikä muuttuu nykyiseen verrattuna. Nämä kysymykset kuvastavat sitä, miten monella koko aluevaalien idea on vielä hukassa.

Kuntien rooli terveys- ja hyvinvointipalvelujen tuottajana on muodostunut pitkän ajan kuluessa ja uusia palveluita ja palvelutuotantotapoja on tullut vuosien saatossa ikään kuin huomaamatta. Tämän päivän tilanteeseen on tultu pitkä matka historiassa nähdyistä vaivaistaloista ja huutolaismarkkinoista. Nyt käsillä oleva muutos on siinä mielessä täysin erilainen, että sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät yhdellä kertaa isomman toimijan vastuulle, hyvinvoinnin edistämiseen liittyvät tehtävät tulevat olemaan useamman tahon vastuulla.

Hyvinvointialueiden toimintaan ja liikkeelle lähtöön liittyy vielä paljon kysymyksiä, epävarmuutta, pelkojakin ja myös vastaavasti isoja odotuksia. Alkuvaiheessa kovinkaan moni asia ei muutu dramaattisesti. Siitä meillä on jo jonkin verran kokemusta täällä Keusote alueella. Pitkän aikavälin tuloksena voi olla vastaava ero kuin vanhan köyhäinhoitolaitoksen ja nykyisten sosiaalipalvelujen välillä. Tärkeintä on kuitenkin se, että tulevia uudistuksia viedään palvelut edellä ja pidetään alueen kuntalaiset tarpeineen mukana kehityksessä.

Vaalien jälkeen työnsä käynnistävä aluevaltuusto tulee saamaan pöydälleen monia kipeitä ja hankalia linjauskysymyksiä. Yhtenä arkeen eniten vaikuttavana aiheena tulee olemaan palveluverkko. Palveluverkkopäätöksissä ratkaistaan missä eri palveluita tulevaisuudessa tuotetaan. Tavoitteet kehitystyössä ovat sekä taloudellisia, että toiminnallisia. Onko hammaslääkäripalveluita tarjolla joka kunnassa, joka taajamassa vai keskitetäänkö niitä johonkin, miten terveysasemapalvelut tuotetaan, onko vanhuspalveluissa minkälaista tarjontaa jatkossa. Nuo ovat osa palveluverkkopäätöksistä, joita suurella varmuudella tullaan käsittelemään tulevalla vaalikaudella.

Keskusteltavaksi tulee varmasti myös muita palveluihin liittyviä asioita, mm. laatuun liittyviä seikkoja. Esimerkkeinä vaikkapa tavoiteajat eri palveluihin pääsylle, palvelun laatutasot, miten uutta teknologiaa palvelutuotannossa tullaan hyödyntämään jne. Aiheita on paljon ja niillä on vaikutusta meidän jokaisen arkeen tavalla tai toisella.

Ehdokasta valitessa suhtautuminen näihin kysymyksiin on avainasemassa. Tulen omalta osaltani kertomaan blogeissani, miten suhtaudun näihin asioihin ja niin tekee varmasti moni muukin ehdokas. Tässä blogissa en vielä käsittele noita aiheita sen syvällisemmin, mutta palaan niihin tämän vaalikampanjan aikana blogeissa ja videoilla.

Miksi Taneli?

taneli.kalliokoski@gmail.com — Mon, 07 Jun 2021 15:05:03 +0000

Viime eduskuntavaalien sloganini oli ”Tietysti Taneli”, miettiköhän kukaan sen lukeneista, onko sillä mitään oikeaa sisältöä? Meillä on Nurmijärvellä hieno joukko ehdokkaita, yhteensä 239 henkilöä. Joukossa on monenlaisista taustoista tulevia ja erilaisia painotuksia edustavia ehdokkaita. Koska otsikossa kysytään ”Miksi Taneli?”, vastaan tässä vain siihen kysymykseen.

Tänä päivänä monesti markkinoidaan kokemusasiantuntijuutta, yritän lyhyesti kuvata missä aiheissa sitä on kertynyt minulle. Olen kuuden lapsen isä ikähaarukassa 9-20 ja siksi perheiden arki sen eri vaiheissa on tullut monesta eri perspektiivistä tutuksi. Olemme käyttäneet lapsiperheille suunnattuja palveluita niin terveyspalveluiden, varhaiskasvatuksen kuin koulutuspalveluiden osalta. Arkeen on mahtunut niin ala- kuin ylämäkeä. Tiedän miten tukkoista arki välillä voi olla, tiedän miten kunnallisten palvelujen sujuvuus voi siihen vaikuttaa.

Olen koulutustaustaltani ekonomi. Koulutustausta auttaa mm. kunnan tämän hetkisiä talousongelmia tarkastellessa. Valtuutetun olisi hyvä ymmärtää, miten kuntatalous toimii. Termit toimintakate tai poistot eivät avaudu suurimmalle osalle kuntalaisista, eikä niiden tarvitsekaan avautua. Päätöksenteossa sekä päätöksien taustojen selvittämisessä niistä on kuitenkin hyötyä.

Työurani olen ollut pääosin kiinteistöalan tehtävissä. Viimeiset kolme vuotta olen johtanut työssäni yksikköä, jonka tehtävänä on tuottaa kaikki toimitilojen ylläpitoon liittyvät palvelut naapurikunnassa. Yksi osa yksiköstäni on esimerkiksi keskittynyt sisäilma- ja muiden toimitilojen terveellisyyteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen. Aihe on täällä meilläkin hyvin tuttu, siinä ei olla vielä maalissa, työtä täytyy tehdä laajalla rintamalla. Olen saanut olla mukana mm. erilaisissa ylikunnallisissa toimielimissä, joissa on yhdessä haettu ratkaisuja edellä mainittuihin ongelmiin. Yhtenä esimerkkinä Kuntien sisäilmaverkosto, jonka ohjausryhmään kuulun työnantajani edustajana. Verkoston jäseninä ovat kaikki Suomen suurimmat kaupungit.

Työhöni kuuluu paljon myös henkilöstöjohtamista. Vastuullani olevassa yksikössä työskentelee tällä hetkellä 414 henkilöä. Nurmijärven kunta on kasvava kunta. Kasvun haasteita on myös henkilöstöön liittyvissä kysymyksissä. Uskon oman taustani antavan laajaa ymmärrystä niihin. Mekin pyrimme ratkaisemaan vastaavia haasteita, keinovalikoimaan haetaan myös uusia ajatuksia, joita ei vielä kuntasektorilla ole käytössä. Mikäli haluamme selvitä myös täällä Nurmijärvellä, täytyy meillä hyödyntää käytössä olevaa tietoa muusta kuntakentästä. Sen lisäksi meidän täytyy olla valmiita myös uusiin ratkaisuihin. Meiltä kysytään rohkeutta tehdä asioita toisin kuin aina on totuttu.

Olen tällä päättymässä olevalla valtuustokaudella toiminut valtuutettuna ja sivistyslautakunnan puheenjohtajana. Olen pitänyt erityisen tärkeänä yhteistyötä, joka ulottuu yli puoluerajojen. Valtuustossa ei pärjää yksin, eikä pelkästään oman ryhmän äänien turvin. Jokaisen asian taakse tarvitaan vähintään 26 valtuutettua. Yhteistyössä ja hakemalla kaikkia osapuolia tyydyttäviä kompromisseja, päästään lopulta parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen. Kompromissien tekoon tarvitaan myös valmiutta hyväksyä välillä niin sanotusti toiseksi tai kolmanneksi parhaita ratkaisuja. Vaihtoehtona niille voisi olla paljon huonompi lopputulos. Asiat ovat harvoin mustavalkoisia, vaikka niitä sellaisiksi välillä yritetään poliittisessa keskustelussa tehdä.

Laadukas vapaa-aika

taneli.kalliokoski@gmail.com — Thu, 03 Jun 2021 15:58:37 +0000

Laadukas vapaa-aika on käsitteenä aika haastava, se nimittäin tarkoittaa melko erilaisia asioita yksittäiselle ihmiselle. Jollekin laadukkaaseen vapaa-aikaan ei tarvita kuin sohvankulma ja hyvä kirja, toinen taas hakee laatua vaikkapa ekstreemiurheilusta. Näiden jonkinlaisten ääripäiden väliin mahtuu valtava määrä vaihtoehtoja. Siksi aina ajoittain käydään keskustelua siitä, mikä on kunnan vastuu vapaa-ajan palvelujen järjestäjänä. Pitääkö olla kaikille kaikkea vai ei kenellekään mitään?

Sanomatta lienee selvää, että kaikille ei voida kaikkea järjestää, mutta ajatus kunnan rahojen säästämisestä karsimalla vapaa-ajan toiminnot pois, on lopulta kallis. Mikäli me kaikki makaisimme kotona, emmekä käyttäisi lantinkaan edestä kunnan järjestämiä tai mahdollistamia palveluita, nousisivat SOTE menot ihan uuteen ulottuvuuteen. Ihminen on laaja-alainen kokonaisuus ja meidän hyvinvointimme koostuu monista osa-alueista. Laadukkaat vapaa-ajan palvelut eivät tietysti ole automaatti, jolla kaikki saadaan kuntoon, mutta on niillä merkittävä osuus ennaltaehkäisyssä. Siksi kunnan kannattaa käyttää niihin investoimiseen ja ylläpitämiseen resursseja.

Kirjoitin blogissa Alueiden tasapuolinen kehitys siitä, miten meillä ei ole mahdollista rakentaa kaikista taajamista ja kylistä identtisiä. Tämä koskee luonnollisesti myös vapaa-ajan palveluita. On kuitenkin tärkeää, että sopiva repertuaari erilaisia palveluita on tavoitettavissa. Välillä kuuluu äänenpainoja siihen suuntaan, että esimerkiksi kirjastopalveluista voitaisiin karsia reilusti tai jopa luopua kokonaan. Tällainen ajatuskulku on lyhytnäköistä, eikä palvele kuntalaisia. Kirjaston merkitys esimerkiksi kouluille on iso, ne palvelevat laajasti monen ikäisiä nurmijärveläisiä, ne ovat luomassa ja ylläpitämässä henkistä hyvinvointia.

Liikuntapalveluilla on myös iso merkitys hyvinvoinnille. Meillä on päätaajamissa hyvin erilaisia palveluita liikuntaan liittyen. Klaukkalassa on jäähalleja, urheiluhalleja, kuntoportaat ja tasokas urheilukenttä, Kirkonkylällä on Taaborinvuori museoineen ja ulkolavoineen, erinomainen tekojää sekä urheilukenttä ja upea ulkoilureitti Myllykosken kupeessa, Rajamäessä on kunnan ainoa uimahalli, tekonurmi jalkapalloilijoille sekä valtavan hyvät lenkkimaastot niin lämpimää kuin kylmää vuodenaikaa ajatellen. Näistä palveluista meidän kannattaa pitää kiinni ja myös kehittää edelleen. Kylissä vapaa-ajan palvelut ovat vähäisempiä, mutta sitäkin arvokkaampia. Esimerkiksi koulujen liikuntasalien käyttöasteet ovat korkeita. Kylissä laadukasta vapaa-aikaa mahdollistaa myös kaunis ympäristö, joka on osalle meistä erityisen tärkeä hyvinvoinnin lähde.

Klaukkalassa meillä on yksi ylpeydenaihe, jota odotettiin pitkään ja nyt odotamme pääsevämme sitä taas käyttämään, Monikko toi jotain aivan uutta Nurmijärvelle. Monikon käyttöä olisi syytä tehostaa siten, että päiväsaikaan tiloissa, joissa ei ole vapaa-ajan palveluilla toimintaa, olisi koulujen toimintaa. Muutenkin meillä pitää jatkossa huolehtia olemassa olevien tilojen mahdollisimman korkeasta käyttöasteesta. Liikuntatiloissa käyttöasteet ovat melkein ympäri vuoden korkealla, myös muiden tilojen monipuolisempaa käyttöä täytyy selvittää ja tukea. Uusiin mittaviin investointeihin meillä ei nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ole juurikaan mahdollisuuksia. Olemassa olevista rakennuksista täytyy pitää hyvää huolta, jotta ne tuottavat iloa ja hyvinvointia pitkään meille kuntalaisille. Ei uimahallin, jäähallin tai kirjaston menestystä pidä tarkkailla tuloslaskelman kautta. Niillä on tutkitusti vaikutusta talouteen, myönteisellä tavalla! Hyvinvoivat kuntalaiset tarvitsevat vähemmän terveyspalveluja, ennalta ehkäisevä työ on aina halvempaa kuin jälkien korjaaminen, olipa sitten kyse fyyisestä tai henkisestä terveydestä!

Alueiden tasapuolinen kehitys

taneli.kalliokoski@gmail.com — Sun, 30 May 2021 15:14:32 +0000

Tämän artikkelin otsikko on aika moniselitteinen, mutta kerron tässä tarkemmin miten sen itse näen ja mitä sillä tarkoitan.

Nurmijärvi on kylien yhteisö. Meillä on kolme isoa taajamaa, yksi vähän pienempi ja niiden rinnalla lukuisa joukko pienempiä kyliä. Kehitys eri taajamissa ja kylissä on kulkenut eri tahtia. Syitä eritahtiseen kehitykseen on lukuisia kunnan historiassa. Esimerkinomaisesti mainittuna, vaikka Rajamäen kehitystä on pitkälti sanellut alueen tehtaiden menestys. Taajamassa iso osa rakennuksista on Altian edeltäjän rakennuttamia ja asukkaille lahjoittamia. Kirkonkylä taas on kunnan keskuksena kehittynyt pitkään ikään kuin itsestään selvästi. Klaukkala on saanut siemenet kasvulleen erinomaisella sijainnillaan suhteessa pääkaupunkiseutuun.

Nämä edellä mainitut eväät eivät ole kuitenkaan kopioitavissa eikä kaikista niistä enää nykyisin ole samanlaista hyötyä kuin on aikoinaan ollut. Hyvä kehitys voi jatkua tai alkaa uudestaan ainoastaan määrätietoisen kehitystyön tuloksena. Sama koskee myös kyliä.

Miten kasvun haasteisiin vastataan, mitä minä haluaisin olla edistämässä? Niihin kysymyksiin pyrin tässä vastaamaan. Päätaajamien osalta meidän täytyy ensimmäisenä tunnustaa se, että taajamat eivät ole identtisiä melkeinpä millään mittarilla mitattuna. Kehitys on ollut erilaista, eikä sitä täysin samanlaiseksi tarvitsekaan saada. Tasapuolisuus ei tarkoita täsmälleen samanlaisia ratkaisuja. Jokaisella päätaajamalla on omat vahvuutensa, joita hyödyntämällä kehitystä voidaan herätellä uudestaan tai pitää edelleen käynnissä.

Klaukkalan kehitykselle tärkeimpiä työkaluja on nykyistä huomattavasti ripeämpi kaavoitustahti. Meillä ei saa enää tulla uudestaan tilannetta, jossa myymme eioota useamman vuoden ajan tonteissa. Vanha Klaukan edistämisen rinnalla, pitää seuraava kaavoitusprojekti käynnistää ja valmius avata uusi kaava-alue täytyy olla viimeistään siinä vaiheessa, kun Vanha Klaukka on loppuunrakennettu. Kehitystä olisi syytä tulevaisuudessa ohjata nykyistä paremmin myös palveluverkon kannalta. Meidän ei pidä antaa syntyä, vaikka koulujen suhteen tilannetta, jossa ollaan Syrjälässä. Syrjälään ja Harjulaan on nyt kuljetettu oppilaita aika laajalta alueelta, kun vakiintuneella alueella lasten määrä on alkanut laskemaan. Ihanteellisinta olisikin, jos voisimme olemassa olevaa palveluverkkoa hyödyntäen kaavoittaa sopivassa suhteessa uutta tonttitarjontaa eri puolille taajamaa.

Klaukkalan sijainti antaa monella tapaa mahdollisuuksia kehittää myös kaupallisia palveluita. Yksi kielteinen tekijä, johon Teknisellä ja ympäristötoimialalla olisi syytä tarttua, on alueen viihtyisyys. On surullista nähdä vain vuosi pari sitten rakennettujen vihervyöhykkeiden rehottavan rikkaruohojen vallassa, kun niiden hoito laiminlyödään. Ehdin hetken iloita, kun uuden matkakeskuksen ympäristöön tehtiin kivetyksiä ja istutuksia, alueesta oli tulossa viihtyisän näköinen. Klaukkala tarvitsee kehittyäkseen myös työpaikka-alueiden kaavoitusta. Uusi kehätie tarjoaa mahdollisuuden lisätä tarjontaa hyvien liikenneyhteyksien päästä. Nuukatoimenpiteiden nimissä monia jo suunnitelluista hankkeista on ajettu alas. Tässä tarvitaan toisenlaista näkökulmaa: investointi, joka tuottaa kohtuullisella ajalla, kannattaa tehdä huolimatta investointirasituksesta, jonka se aiheuttaa.

Kirkonkylän kasvun esteenä on ollut Klaukkalan tapaan olematon tonttitarjonta. Tilanne on ollut huono jo pidempään, eikä siihen näy vieläkään valoa. Kaavoituksessa pitäisi nykyistä enemmän tehdä yhteistyötä yksityisten maanomistajien kanssa. Ei se ole kunnalta pois, jos samalla kaavalla voidaan hoitaa myös yksityisten kaavatarpeita kuin luodaan uutta tarjontaa kunnan tarpeisiin. Heinojan osalta on surullista ollut nähdä hyvän projektin jumittavan valituskierteisiin. Valitusmahdollisuuksia olisi pitänyt ennakoida ja ennaltaehkäistä paremman kahdensuuntaisen kommunikaation avulla. Toinen ongelma Heinojan taustalla on liian myöhäinen aloitus. Krannila ehdittiin käytännössä rakentamaan loppuun ennen kuin Heinojaa päästiin edes yrittämään vahvaksi kaavaksi.

Kirkonkylä tarvitsee myös uudenlaista piristysruisketta kaupallisiin palveluihin. Pientä toivonkipinää on nähtävillä, kun terveyskeskuksen viereen nousee kahden liikkeen muodostama keskittymä. Olemassa olevaa kaavaa tiivistämällä ja tarjoamalla sen kautta mahdollisuuksia uudisrakentamiseen, voidaan tilannetta myös ydinkeskustan osalta parantaa. Kirkonkylää on viime vuosina leimannut tyhjien vanhojen liiketilojen syndrooma. Kehitys on ollut itseään ruokkiva, kun palveluita on saatu rajallisesti taajamasta, on niitä haettu naapurikunnista tavoitteella saada kaikki tarpeet kerralla hoidetuksi.

Kirkonkylän osalta työpaikka-alueiden kaavoitustarve on yhtä akuutti kuin se on Klaukkalan osalta. Meillä viimeinen isompi kokonaisuus on mahdollisesti siirtymässä uuden omistajan haltuun, mikäli keväällä tehty esisopimus johtaa tavoitteeseen. Logistiikkakeskuksen rakentaminen Ilvesvuoreen on lottovoitto koko kunnalle ja siitä taustatyötä tehneet tahot myös ansaitsevat kiitokset. Nyt ei kuitenkaan ole varaa jäädä tyytyväisenä odottamaan. Meillä on myös kirkonkylän suhteen kilpailuvaltti, olemme erinomaisella sijainnilla mm. pääkaupunkiseutua palvelevaa pienteollisuutta ajatellen. Siihen tarkoitukseen tarvitaan lisää maata ja siksi kaavoitusprosessit ja maanhankinta tarvittavilta osin pitää saada liikkeelle. Tässäkin on sama tilanne kuin asuinalueiden kaavan suhteen, meillä kannattaa tehdä vahvaa yhteistyötä yksityisten maanomistajien kanssa, hyvän kaavoituskokonaisuuden luominen on niin sanottu win-win tilanne.

Rajamäki on kolmas isompi taajamamme, jonka kehitys on ollut viime aikoina erittäin myönteistä. Olemme kohta myyneet loppuun olemassa olevan tonttitarjonnan ja siksi nyt vahvistumassa ole Hellaspolun kaava tulee tarpeeseen. Hellaspolun kokonaisuus on kuitenkin sen verran vaatimaton, että kahden muun päätaajaman tavoin, tonttitarjontaa täytyy saada pikaisesti lisää. Rajamäki tarjoaa kolmesta päätaajamasta ehkä kattavimman tarjonnan luontoon liittyvän liikkumisen suhteen. Muutenkin vapaa-ajan palvelut ovat tasolla, joka on omassa sarjassaan. Tässä näkyy taustalla Rajamäen historia, joka on antanut hyvät eväät myös tulevaisuutta ajatellen.

Rajamäellä työpaikkatontteja on jonkin verran ainakin yksityisellä tarjolla, mutta niitä olisi syytä saada lisää. Sijainti Hanko-Hyvinkää tien varrella antaa myös Rajamäelle sijaintiedun, joka oikein hyödynnettynä on vahvistamassa Nurmijärven työpaikkaomavaraisuutta. Rajamäki on tarjonnut ja pystyy edelleenkin tarjoamaan vaikkapa lapsiperheille hyvät lähipalvelut ja sen kautta helpon arjen. Nämäkään eivät ole luonnonlaki vaan niitä täytyy vaalia ja huolehtia jatkossakin.

Taajamien osalta meillä täytyy entistä vahvemmin sisäistää ajatus, että kaikissa taajamissa ei tarvitse olla kaikkea vaan meillä voi olla kolme erilaista, omilla vahvuuksillaan eteenpäin menevää taajamaa! Kolmen päätaajaman rinnalle nousee Röykkä, jolla on kaikki edellytykset kehittyä nykyistä merkittävämmäksi taajamaksi. Röykässä kehitystä estää tonttitarjonnan puute. Puute tonttitarjonnassa on päätaajamiakin isompi ja sen ratkaiseminen on akuutti tarve. Röykän sijainti uuden kehätien vaikutuspiirissä on nostanut alueen kiinnostavuudessa aivan uudelle tasolle. Tämä kiinnostavuus täytyy nyt alkavalla valtuustokaudella ulosmitata.

Kylien kehityksessä avainasemassa on rakentamisen mahdollistaminen. Meillä on käytännössä jokaisessa vähänkään isommassa kylässä oma koulu, jonka olemme kuntastrategiassa todenneet kuuluvan lähipalveluihin. Kouluissa on kapasiteettia ottaa vastaan nykyistä suurempi oppilasjoukko. Sen saavuttamiseen ei vaadita isoja ponnistuksia kunnalta. Meillä pitää vain viedä loppuun tällä valtuustokaudella aloitettu työ rakentamisen mahdollistamiseksi. Haja-asutusalueilla rakentaminen on sikäli erityisen edullista, että kunnalta ei edellytetä mitään muuta kuin luvittaminen. Infrasta huolehtivat rakentajat ja paikalliset toimijat itse. Esimerkiksi vesi- ja jätevesihuollosta vastaavat joko kiinteistönomistajat tai sitten alueelliset vesiosuuskunnat.

Koko kunnan kehityksen kannalta tulevaisuuden tärkeimpiä toimenpiteitä on pyörätieverkoston kehittäminen. Tulevaisuuden tavoitteena pitää olla kattava verkosto kaikkien päätaajamien välillä. Tätä tavoitetta pystyttiin jossain määrin edistämään päättymässä olevalla valtuustokaudella. Jonkin verran nousi Nuuka-toimenpiteistä keskustellessa esille ajatus, että pyörätiet voitaisiin lykätä tulevaisuuteen tiukan taloustilanteen vuoksi. Näissä pitäisi kuitenkin hakea mieluummin kustannustehokkaampia ratkaisuja kuin lykätä kokonaan.

Kaiken kaikkiaan alueiden kehityksessä, olipa kyseessä taajama tai kylä, meillä pitää nähdä kasvun mahdollisuudet kaikkia hyödyttävänä, ei vastakkainasettelun lähteenä. Meissä nykyisissä kuntalaisissa on erilaisia ihmisiä, samoin myös tänne tuloa pohtivissa. Osa haluaa tiiviin alueen, jossa kaikki palvelut ovat käden ulottuvilla, osa taas haluaa tilaa ympärilleen. Annetaan molemmille mahdollisuus, mutta pidetään kuitenkin Nurmijärven erityispiirteistä huolta! Meidän ei kannata kilpailla Vantaan ja Espoon kanssa, ollaan rohkeasti omanlaisia eli nurmijärveläisiä! Tehdään töitä sen eteen, että voimme tarjota riittävät palvelut jokaisessa taajamassa ja kuntatasolla mitattuna hyvä kokonaistarjonta.

Talouden kehittäminen

taneli.kalliokoski@gmail.com — Wed, 26 May 2021 20:00:56 +0000

Talouden hoito julkisella sektorilla tuntuu välillä perustuvan kahteen fundamenttiin: leikkaamiseen tai verojen korottamiseen. Nämä eivät kuitenkaan ole ainoita vaihtoehtoja. Kuntaa voidaan kehittää monella muulla tavalla. Yhdeksi merkittävimmäksi keinoksi nostaisin verotuspohjan laajentamisen.

Verotuspohjaa voi laajentaa kahdella eri tavalla. Vaihtoehtoina on lisätä yritystoimintaa kunnan alueella ja näin lisätä yhteisöverotuottoja tai lisätä uusia veronmaksajia houkuttelemalla uusia asukkaita kuntaan. Näiden edistäminen ei ole mahdollista vain päättämällä, tarvitaan aktiivista taustatyötä ja muita päätöksiä, jotka edesauttavat sekä yritystoiminnan lisäämistä, että asukkaiden lisäämistä.

Yritystoiminnan lisäämiseen tarvitaan useita toimia. Yhtenä ja kiireellisimpänä on yritystonttien kaavoittaminen hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Ilvesvuoren tontit alkavat olla myytyjä, viimeisestä isommasta kokonaisuudesta on jo tehty esisopimus, joka toivottavasti johtaa merkittävään yritysinvestointiin. Me tarvitsemme tontteja eteläiselle Nurmijärvelle, keskiselle alueelle sekä pohjoisosiin kuntaa. Yrityksille merkityksellisiin asioihin kuuluu myös kunnan yritysilmapiiri. Haluammeko me olla mahdollistamassa vai katsotaanko asioita ongelmien ja esteiden kautta? Tässä tarvitaan työtä laajalla rintamalla jatkossakin!

Asukkaita olemme viime vuosina saaneet lisää jopa enemmän kuin olemme osanneet kuvitella. Tämä kehitys ei kuitenkaan jatku, jos nyt jäädään paikoilleen. Meillä tonttivaranto alkaa olla finaalissa. Uutta on tulossa eteläosaan Vanhan Klaukan alueelle, josta ensimmäiset 19 tonttia tuli tarjolle tänä keväänä. Ensimmäiset tontit varattiin käytännössä välittömästi. Kirkonkylällä ei tontteja ole käytännössä ollut useisiin vuosiin tarjolla. Sinne on onneksi Heinojan alueelle tulossa ensimmäisen vaiheen tontit valmisteluun, kun kaavasta tehdyt valitukset on käsitelty. Rajamäen alueella tonttitarjontaa oli aikaisemmin runsaastikin, mutta nyt tilanne sielläkin on huono.

Meillä täytyy välittömästi käynnistää uusia kaavoitushankkeita, nopeuttaa käynnissä olevien prosesseja sekä nähdä infraan tehtävät investoinnit tulevaisuusinvestointeina. Meillä pitää tehdä kaikki sen eteen, ettei enää toistu tilanne, jossa kunnan kaksi suurinta taajamaa on ilman tonttitarjontaa. Tilannetta helpottaisi, jos myös yksityisiltä tulevia kaavahankkeita vietäisiin yhtäläisesti eteenpäin. Yksityinen ja julkinen eivät ole kilpailijoita vaan toisiaan täydentäviä toimijoita!

Kuluvan valtuustokauden aikana valmisteltiin uusia periaatteita haja-asutusalueille rakentamisessa. Takavuosina linja suunnittelutarveratkaisuissa on välillä näyttänyt siltä, että hakemusta tutkitaan hylkäämistavoitteella. Helpottamalla rakentamista haja-asutusalueille, saamme yhden työkalun lisää asukasmäärän lisäämiseen. Tämä on siinäkin mielessä järkevää, että meillä on käytännössä kaikissa kylissä tilaa kouluissa ja voimme ilman merkittäviä kuluja kunnalle saada lisää verotuloja.

Kustannussäästöjä kunnan toiminnoista on mahdollista hakea myös ilman palvelujen alasajoa. Siinä välineenä on mm. uuden teknologian käyttöönotto ja hyödyntäminen. Kuntasektorilla on monta digihanketta käynnissä, joiden avulla toimintaa voidaan tehostaa. Käytännön sovelluksia, joissa ollaan jo pitkällä kehitystyössä, löytyy mm. siivouksessa ja kiinteistönhoidossa. Esimerkiksi kiinteistönhoidossa etävalvonnan käyttöönotto yhdistettynä seuranta-antureihin toisi mahdollisuuksia mm. laskea energiakustannuksia käyttöaikojen ulkopuolella, tehdä välittömiä korjaustoimia etänä ja havaita ongelmia talotekniikassa. Tämä tuo parhaimmillaan merkittäviä säästöjä, kun rakennukset pysyvät paremmassa kunnossa. Kustannussäästöjä on mahdollista saada monessa toiminnassa, kun tartutaan uusiin tapoihin tehdä vanhoja ja tuttuja asioita.

Veronkorotuksia pidän viimeisenä vaihtoehtona, jota ei pidä käyttää ennen kuin kaikki muut keinot on käytetty. Työ muiden osalta täytyy saada käyntiin heti, muuten ollaan pian pakkoratkaisun ääressä korotusautomaattia käyttämässä.